Keittokirja

Minulla on tälläinen pitkäaikaisprojekti josta olen erittäin ylpeä ja mielelläni esittelen tuotostani vaikka se on kesken. Teen keittokirjaa skräppäämällä.

Reseptit ovat minulle tuttuja ja olen niitä kaikkia itse kokeillut ja hyväksi havainnut. Osa on lapsuuteni herkkuja, osa kouluajoiltani Aitoon kotitalouskeskikoulusta, osa tarttunut mukaan pikkuhiljaa elämän mukana.

Leipominen ja ruoanlaitto on minulle mieluista puuhaa. Nyt kun olen lihonut mahtaviin mittoihin ja asustelen yksin, on leipominen jäänyt minimiin. Ruokaakin tulee tehtyä pitkän kaavan mukaan vain kun on vieraita tulossa.

Laitan tähän joitain ”valmiita” sivuja näkyviin. Oikeastihan ne vain odottavart kerroksia nykyisten päälle tullakseen enemmän kiehtoviksi. Reseptejä saa kokeilla. Yksikään ei ole itse kehittämäni, mutta varmasti hyvää.

 

Askartelua

Olen pikkuhiljaa muuttanut asuntoni väritystä vaaleasta puusta tummaan. Vaaleita säilytyskalusteita kuitenkin on jäljellä ja varallisuus ei anna myöden kaikkea uusiksi laittaa. Sain loistavan vinkin ystäväni Eijan laitettua feissariinsa kuvan omasta tuotoksestaan. Tapetilla päällystetty laatikosta.

Kävin siis rautakaupan jämäpalahyllystä hakemassa melko mukiinmenevää tapettia ja päällystin näin aluksi kirjoituspöytään kuuluneen laatikoston. Tapetti oli kovin paksua ja melko taipumatonta. Otti koville saada se taipumaan laatikoiden päätyihin siististi. Lisäksi päällystin laatikoston sivut samalla tapetilla. Päällinen jää nyt vaaleaksi. Hieman ehkä häiritsee esteettistä silmääni mutta katsotaan nyt alanko sitä miksikään muuttamaan. Nyt pitää istua ja ihmetellä.

Pullukoille muotia

Olen ylipainoinen, reilusti. Käytän siis vaateketjujen isoille tytöille tarjoamia vaateosastoja. En käyttäisi jos voisin välttää. Varallisuus ja ompelutaitojen heikkous kuitenkin on syynä että käytän. Miksi sanon etten käytäisi? No siksi koska suunnittelijat jotka näitä xxl-vaatemallistoja halpaketjuille suunittelevat ovat melko ammattitaidottomia typeryksiä.

Perustan väitteeni sillä että jokainen joka on edes hieman perehtynyt pukeutumiseen, tietää mikä pulleita naisia pukee ja mikä ei. Nämä tyypit ovat päättäneet ettei lihavan tarvitse edes yrittää näyttää hyvältä ja seksikkäältä. Säkki päälle vain ja tuhkaa päälle.

Tämän vuoden mallistot ovat juuri kaikkea sitä mitä lihavalle ei sovi: o-aukkiset paidat, muotolaskoksia rintojen päällä jotta kangas pömpöttäisi kunnolla ison vatsan päällä, paidat muodottomia ja löysiä kaikista vääristä paikoista, mekot muodoltaan sellaisia että pömppis varmasti huomataan.

Missä ovat v-aukot, kietaisutopit, kevyesti kelloontuvat mekot, rintoja korostavat leikkaukset?

Toinen mikä mättää isojen tyttöjen vaatteita ostaessa on se että niitä myydään mahdollisimman huomaamattomasti. Kauppa sijoittaa isojen osaston piiloon ettei isot ihmiset vain näkyisi liikaa. Lihavathan voivat pilata kaupan maineen? Lapsityövoima ei?

Paras tapaus oli Jumbossa H&M. Kesti puoli tuntia että löysin lihavien osaston muutenkin sokkeloisessa kaupassa. Se oli viimeisessä nurkassa, alusvaatteiden vieressä. Osaston siisteys ei ollut ainakaan sydämen asia sen kaupan myyjille. Vaatteet olivat sikin sokin, roikkua rötköttivät henkareissa venymässä. Käsittääkseni sellainen asettelu ei myy. Vai myykö se paremmin lihaville? Ehkä markkinoijat ovat tulleet siihen tulokseen että koska olet lihava, et ole kiinnostunut vaatteiden ulkonäöstä vaan revit mukaasi mikä päälle mahtuu.

Jumbon H&M:ää pitää kuitenkin kehua: niillä on isojen tyttöjen osasto. Monessakaan H&Mstä ei sellaista löydä. Ideaparkista joka on kuitenkin iso kauppa se taidettiin lopettaa. Sisarentyttäreni, joka oli myyjänä siellä, kertoi ettei sellainen kannata. Makkarankuoriinko H&M haluaa meidän pukeutua?

Pitää siis toivoa pikaista laihtumista tai uuden ja urhean halpisketjun tulemista Suomen markkinoille jotta joskus pääsisi loistamaan kauniilla arkivaatteilla. Tai ulkomaanmatkoilla kiireesti käydä tyhjentämässä C&A:n pullukkaosastoa.