Löytöjä

Tässä eräänä päivänä olin pyykillä.

Asun talossa jossa asuntoihin ei mahdu pyykkikoneita. Ei kylppäriin, eikä keittiöön. Niinpä pidän pyykkikonetta, kuten pari muutakin naapuria, vanhan saunamme takana olevassa pyykkituvassa. Talo kun on todella vanha rivitalo, on tälläiset yhteiset tilat alunperin jo tehty kellariin. Saunalta löytyy myös pyykinkuivaushuone, hämärä ja kolkko. Ja tietenkin häkkivarastot. Paitsi niiden seinät eivät ole häkkiä vaan kunnon lautaa. Kanaverkko taisi olla rakentamisen aikaan kallista kamaa.

Aikani kuluksi päätin katsoa varastosta mitä sieltä löytyy. Olen muuttanut paikkakunnalle vuosi sitten. Muutto oli mutkikas ja ripeä, ja siksi osa tavaroista, jotka kulkeutuivat kellariin, oli edelleen selvittämättä.

Menin varastoon ja siirtelin ensin tieltäni vanhat patjat ja auton renkaat jotta ylettyisin vanhoista ovista rakennettuihin hyllyihin. Siellä odotti monipuolinen laatikkovalikoima. Osassa luki päällä mitä ne sisältävät, osassa ei. Pari isoa mustaa jätesäkkiäkin löytyi. Niiden sisällön muistinkin: tilkkutäkkikankaita.

Pengottuani jonkin aikaa toiveissa löytää joulukoristeet, osuin banaanilaatikkoon jossa luki Wibbe. Toinen teksti oli villalankoja ja matonkuteita. Jaa onko sellaisiakin jäänyt varastoon. Avasin paketin ja mitä löytyi: AARRE!

Useita koskemattomia keriä erilaisia villalankoja, bambulankaa, puuvillaista virkkauslankaa, outoja sekoitteita. Joitain jämälankakeriä oli myös. Ja kaksi kaupasta kannettua, ikinä avaamatonta vyyhtiä trikoista matonkudetta. Ja pari kerää matonkudetuubia (sitä tasaisempaa matonkudetta). Vau!! Nyt ei tarvitse kuin keksiä erilaisia käyttötarkoituksia tälle kaikelle ihanuudelle!

Ajatuksia alkoi heti kertyä hipelöidessäni aarrepahvilaatikkoni sisältöä. Matonkuteista ainakin tabletin säilytyspussi. Siitä oli haaveillut jo kauan. Villalankaa. No sukkia tietysti. Kummallista koristelankaa voisi sommitella sukansuihin tai keksiä vielä jotain älyttömämpää. Huovituslankaa!! Ihanaa joulunpunaista. No joulukoristeitapa tietenkin. Voi tätä autuutta. Laatikko äkkiä kotiin.

Aloitin siis ensimmäisenä työnäni kokeilemaan tabletinpäällystä. Tavallinen matonkude oli ehkä liian paksua. Ainakaan se ei oikein tuntunut hyvältä kutoa paksuilla puikoilla. Ehkä jollain toisella työtavalla onnistuisi paremmin. Pitääpä miettiä jatkossa sitä asiaa. Tuubia kun laatikossa oli myös, kokeilin sitä. Ja sehän toimii. Tasainen ja hieman ohuempi kudottu kude taittui hienosti neuleeksi.

Nyt tabletinpäällinen on valmis. Tai melkein. Enää tarvitaan nappi. Mietin sellaista vanhan pompan soikulaista puutappinappia. Vai tekisikö sen ihan itse poraten ja sahaten jostain vanhasta koivunkappaleesta... mietitään!

ONNEA ISOSISKO!!!

 

 

Tänään siskoni täyttää vuosia. 25 + muutama kuukausi päälle, kuten ollaan jo jokunen aika sitten sopineet. Tarkkoja vuosia ei kannata mihinkään erityisesti mainita. Onnea systeri!

Siskoni on ainoa ja paras. Tenavana on tullut riideltyä siinä missä kaikki muutkin sisarukset maailma alusta asti, mutta mitä vanhemmaksi ollaan tultu, sitä vähemmän jaksaa peistä vääntää. Nykyään välit on lämpimät. Luonnollisesti sekin tekee hyvät välit kun välimatkaa on parisataa kilometriä.

Noin kerran vuodessa tulee kaksistaan lähdettyä jonnekkin käymään, parina viimeisenä vuotena paikka on ollut Pärnu. Muitakin ulkomaita on yhdessä kuljettu ja melko kivuttomasti ollaan matkamme tehneet.Siinä missä meikäläisellä pinna palaa, on sisko viilentämässä tilannetta ja estämässä suurempia palovahinkoja. Oma vaikutukseni systeriin taitaa lähinnä olla verenkierron lisääminen ja hullujen ideoiden alullepano.

Systeri on kova tekemään kausittain käsitöitä kuten itsekin. Jälki on siistimpää kuin minulla. Viimeksi näin hänen tekemänsä matokuteista virkatun rahisuojuksen. Todella upea! Ei vaan ole kuvaaja-sisko hän joten kuvia ei siitä taiteesta näe.

Tänä vuonna systeri saa synttärilahjan. Ihan joka vuosi en ole muistanut. Nyt kudoin karamellisukat Novitan 7Veljestä-langoista.

 Systeri joka on tyylikkäistä tyylikkäin, ei varmasti käytä niitä niin että vieraat näkee mutta kotisukiksihan nuo on tarkoitettu.

 

 

Ahkeroitua on tullut kirpeinä pakkaspäivinä. Tottakai luterialien synnintunto on niskassa kun en kauniilla ilmalla ole mennyt lenkille tai saapastelemaan metsään, mutta nyt vaan on ollut niin hyvä draivi käsitöiden teossa.

Eilen päättelin kahdeksat sukat ja kudoin kaksi palmikkopioa. Nyt on vasemman käden etusormen sivu kipeaä. Olenkin miettinyt onkohan sellaista sormisuojaa neuletöihin keksitty. Jokin ohut mutta kestävä silikonipala tai joitain vastaavaa. Laastari kun ei kauheasti auta. Jos kukaan ei ole sitä keksinyt niin nyt se kannattaisi tehdä!

Heräsin eilen myös huomaamaan Joulun läheisyyden. Sunnuntaina on jo ensimmäinen adventti. Tapanani on etten aloita joulukoristeluja ennen joulukuuta mutta Adventtina pitää olla jo kranssi ovessa.

Siispä työkaverin idean johdosta (kiitos Niina) kävin pihastani keräämässä viimeisen myrskyin maahan heittämät riippakoivunoksat. Sain siitä hyvän kimpun.

Tähtimalli oli mielessäni mutta huomasin että oksien haperuus ja omat taitoni eivät siihen tällä kertaa riittäneet, joten väänsin pyöreän kranssin.

Jatkossa siihen ehkä tulee lisääkin risua, koska on niin ohut. Ainakin muu koristelu tämän viikon aikana löytää kohteensa jouluisessa ovikranssissani.

Villasukkahulluus

Syksyisin se aina alkaa jo elokuussa: villasukkahulluus. Kauppoihin alkaa tulla uusia lankoja, erilaisia värejä ja kuvioita. Lehdet pursuavat ideoita joita kaikkia tekisi mieli tehdä.

Seison lanka hyllyn edessä tavaratalossa haaveilemassa pitkiä aikoja, hypistelen lankoja. Olisiko tänä vuonna ruskeaa vai lilaa? Liukuvärjättyä vai tarkkarajaista kuviota? Sormet syhyävät jo aloittamaan. Vaan onko elokuu liian aikaisin? Vielä on kesä! Eihän nyt sukkakudinta vielä. Ja sitten ostoskoriin sujahtaa ensimmäiset lankakerät.

Kotona selaan vanhat käsityölehdet mallien ja ideoiden toivossa. Mitään ei löydy ja oikeastaan on hyväkin, niin ajattelen. Alan kutoa perussukkia. Ihanaa ja helppoa tekemistä samalla kun kuuntelee äänikirjaa tai seuraa toisella silmällä telkkarista jotain hyvää dokkaria.

Valmiiksi kuvioille värjätyt langat ovat kesän jälkeen pelastus kankeille sormille. Ei tarvitse kuin kutoa vanhan tavan mukaan, miettimättä langanvaihtoja ja laskematta silmukoita. Ihanaa ja rentouttavaa. Kenellekään en kyllä vielä elokuussa mene kertomaan kutoneeni sukkia ;).

Ja kerron kuitenkin :D

Esittely

Aluksi varmaan pitää kertoa kuka, mitä ja miksi.

Olen 45-vuotias eronnut ja karannut nainen. Työskentelen vanhustenhuollon puolella sairaanhoitajana. Olen intohimoinen vaikken mikään erityisen taitava käsitöiden tekijä ja askartelija.

Olen pitkään suunnitellut alkavani pitämään blogia jossa kerron omasta intohimostani käsitöihin ja toisaalta taas mietteitä elämänmenosta, työstäni ja ympärillä tapahtuvista asioista.

En ole ajatellut tästä tulevan mitään suurten kannanottojen ja mahtavien ideoiden sivua vaan lähinnä jos jotakuta muutakin kiinnostaa samanlaiset asiat niin ainakin muillekin pientä viihdykettä.

Kieliopillisia kannanottoja on minulle turha viesti sillä en tule korjaamaan kielioppivirheitäni enkä kirjoitusvirheitäni. Ne ovat osa minua.