Villasukkaa ja vaikeuksia

Löytöjä

Tässä eräänä päivänä olin pyykillä.

Asun talossa jossa asuntoihin ei mahdu pyykkikoneita. Ei kylppäriin, eikä keittiöön. Niinpä pidän pyykkikonetta, kuten pari muutakin naapuria, vanhan saunamme takana olevassa pyykkituvassa. Talo kun on todella vanha rivitalo, on tälläiset yhteiset tilat alunperin jo tehty kellariin. Saunalta löytyy myös pyykinkuivaushuone, hämärä ja kolkko. Ja tietenkin häkkivarastot. Paitsi niiden seinät eivät ole häkkiä vaan kunnon lautaa. Kanaverkko taisi olla rakentamisen aikaan kallista kamaa.

Aikani kuluksi päätin katsoa varastosta mitä sieltä löytyy. Olen muuttanut paikkakunnalle vuosi sitten. Muutto oli mutkikas ja ripeä, ja siksi osa tavaroista, jotka kulkeutuivat kellariin, oli edelleen selvittämättä.

Menin varastoon ja siirtelin ensin tieltäni vanhat patjat ja auton renkaat jotta ylettyisin vanhoista ovista rakennettuihin hyllyihin. Siellä odotti monipuolinen laatikkovalikoima. Osassa luki päällä mitä ne sisältävät, osassa ei. Pari isoa mustaa jätesäkkiäkin löytyi. Niiden sisällön muistinkin: tilkkutäkkikankaita.

Pengottuani jonkin aikaa toiveissa löytää joulukoristeet, osuin banaanilaatikkoon jossa luki Wibbe. Toinen teksti oli villalankoja ja matonkuteita. Jaa onko sellaisiakin jäänyt varastoon. Avasin paketin ja mitä löytyi: AARRE!

Useita koskemattomia keriä erilaisia villalankoja, bambulankaa, puuvillaista virkkauslankaa, outoja sekoitteita. Joitain jämälankakeriä oli myös. Ja kaksi kaupasta kannettua, ikinä avaamatonta vyyhtiä trikoista matonkudetta. Ja pari kerää matonkudetuubia (sitä tasaisempaa matonkudetta). Vau!! Nyt ei tarvitse kuin keksiä erilaisia käyttötarkoituksia tälle kaikelle ihanuudelle!

Ajatuksia alkoi heti kertyä hipelöidessäni aarrepahvilaatikkoni sisältöä. Matonkuteista ainakin tabletin säilytyspussi. Siitä oli haaveillut jo kauan. Villalankaa. No sukkia tietysti. Kummallista koristelankaa voisi sommitella sukansuihin tai keksiä vielä jotain älyttömämpää. Huovituslankaa!! Ihanaa joulunpunaista. No joulukoristeitapa tietenkin. Voi tätä autuutta. Laatikko äkkiä kotiin.

Aloitin siis ensimmäisenä työnäni kokeilemaan tabletinpäällystä. Tavallinen matonkude oli ehkä liian paksua. Ainakaan se ei oikein tuntunut hyvältä kutoa paksuilla puikoilla. Ehkä jollain toisella työtavalla onnistuisi paremmin. Pitääpä miettiä jatkossa sitä asiaa. Tuubia kun laatikossa oli myös, kokeilin sitä. Ja sehän toimii. Tasainen ja hieman ohuempi kudottu kude taittui hienosti neuleeksi.

Nyt tabletinpäällinen on valmis. Tai melkein. Enää tarvitaan nappi. Mietin sellaista vanhan pompan soikulaista puutappinappia. Vai tekisikö sen ihan itse poraten ja sahaten jostain vanhasta koivunkappaleesta... mietitään!