Berliini osa 2

Aamuun herättiin kalsassa huoneessa. Ikkuna oli ollut jäänyt auki koko yöksi. Saksalaiset ikkunat, ja ehkä koko muun maailmankin ikkunat (paitsi Suomen), aukeavat niin että kun kahvaa kääntää, on yläosa auki. Siis ei sivu auki, joten eihän meidän piiloblondi-porukka mitään ikkunaa auki nähnyt illalla.

Yöllä kyllä tuli kirottua saksalaisen rakentamisen haparuutta kun kadun äänet kuuluivat huoneeseen niin hyvin. Vaikka ikkuna oli takapihallepäin. Huorat huusi ja nuoriso melusi.

Hotelli oli aika hyvin mainostettu Ebookersilla mutta huomasimme ensimmäisenä iltana että hotellihan oli huorakadun varressa. Kun me menimme hotellille nukkumaan, oli tytöt tullut kadulle töihin. Oi vapaata saksaa. Hotellin respassakin oli töissä DDR:n Stasista hankitut viimeiset toimistotädit. Niin oli iloinen palvelu. Vittuilu oli ilmaista, kaikki muu maksoi.

Kukaan meistä ei ole varsinainen aamuihminen. Saana ei kuullut keskusteluista sanaakaan ennenkuin sai aamutupakan ja Heidi ei muistanut mitään ennen ensimmäistä kahvia. Itse lähinnä puhun vaikken tiedä mitä. Ihmetekojen kautta saimme kuitenkin itsemme shoppailukuntoon ja sitten baanalle.

Ensin se kahvi. Hetken kävelyn jälkeen löytyi mukava kahvila. Sisälle mennessä salpautui henki. Kahvilan seinät olivat täynnä upeita 1980- ja 1990- luvun filmitähtien, supermallien ja ohjaajien kuvia. Mieletöntä. Lisäksi kahvilan barista oli hotellin hapannaamojen jälkeen kuin aurinkoa ja hunajaa mukavalla käytöksellään. Suomalais-saksalainen aamupala: kahvia ja alkoholia. Itse sai valita mitä otti. Hedonistisesti otin molempia.

Olimme suunnitelleet että kävelemme ensimmäiseen ostoskohteeseemme. Oma kuntoni ei kyllä ole sellainen että ilolla kävelee mutta ryhmän mukana mentiin. Vaan kyllä huomasin että Berliini on iso kaupunki. Ja onneksi täynnä kahviloita josta saa kelpo kahvia ja hyviä leivonnaisia. Muuten en näiden ostoshirmujen mukana olisi pärjännytkään. Aamupäivästä meni kävelyyn melko paljon aikaa. Hotellilla käytiin välissä ja sitten taas baanalle.

Olin saanut työkaverilta kartan johon oli merkannut auki olevia kirpputoreja. Olimme siis keskellä viikkoa matkassa, usein kirppikset ovat auki viikonloppuisin. Niin nytkin. Tuli saatua väärää informaatiota ja eksyttyä opiskelualueelle jossa oli lähinnä tylsiä yliopistotaloja ja isoja katuja. Hieman harmitti. 

Palasimme siis edellisillan kauppakadulle eli Tauenzienstrasselle. Metro on loistava kulkuvehje

Berliinissäkin. Eksymään ei päästy kun oli suunnistusihme Heidi mukana. Pitänee mennä joskus yksin Berliiniin harrastamaan eksymistä. Metro eli U-bahn on todella vanhaa tekoa keskikaupungilla. Ensimmäiset asemat on tehty 1900-luvun alussa. Koristelua Jugendia, kunnostamisesta huolimatta hieman rapistunutta. SteamPunkia kuten Heidi asian tiivisti. Metrojunat ovat keltaisia, ennenvanhaan postiautot olivat Suomessa samaa väriä. Metrossa ei Berliinissäkään saa syödä ranskalaisia. Saanasta se ei ole ihme koska ollaan Saksassa. Hampurilaisten syöminen oli myös kielletrty, koska ollaan Berliinissä. Puujalkahuumori siis kukki mennessämme paikasta toiseen.

Ensimmäisenä iltana löysimme Desiqualin mutta ei tullut kuitenkaan ostettua sieltä mitään. Ihana kauppahan se oli, kolme kerrosta kauneutta, mutta jotenkin vain tuli pidäteltyä itseään. Ja melko porno näyteikkuna hiekkatisseillä.

Kengät tuli kyllä heti ostettua kun edullinen kenkäkauppa löytyi. Tällä toisella kerralla lähdettiin kalliimpaan suuntaan, onneksi sekaan mahtui tavallisen hintaisiakin paikkoja. Viime hetkellä, illan jo hämärryttyä löytyi C&A. Lempikauppani koko maailmasta. C&A on paikka jossa tälläinen iso nainen kokee olevansa normaali. Kokoja löytyy niin pikkuisille kuin meikäläisille. Kolmistaan tyhjenmsimme paikan, tytöt ottivat ne pikkukoot ja minä isot. C&Assa ei vain ole monia kokoja vaan myös vaatteita jotka näyttävät hyviltä. Telttakankaita löytyy kyllä hm:t ja kappahlit pullollaan mutta C&Assa on tyylikäitä vaatteita. Saisi tulla Suomeenkin tuo ketju. Lisäksi ehdimme vielä juoksemaan läpi Forever21:n. Ensi kerralla sekin pitää kunnolla tutkia. 

Shoppailun ja hyvän ruoan jälkeen oli aivan loppu. Tytöt olivat vielä kovaa vauhtia lähdössä bailaamaan. Minä kaipasin vain makaamaan ja kannat kattoon. Jalat tuntuivat todella turvonneilta. Päädyttiin hetken huiolailemaan ja sitten päättämään mitä tehdä. Lopulta päädyttiin hotellihuonechillailuun. RadioBerlinistä tuli melko hyvää musiikkia, kasaria. Ja meillä oli 3 litran tonkka viiniä juotavaksi. Pyjamaparty ilman pyjamia. Samalla pakkailimme ja ihmettelimme ostoksia. Kaksi isoa matkalaukkua oli tyhjinä kun tulimme ja palatessa meillä on neljä laukka täynnä tavaraa. Ei huono reissu shoppailumielessä. Ja alkoholia ei ollut laukuissa yhtään! Ei mitenkään suomalainen tapa matkustella?

Se pitää sanoa että kolme päivää ei riitä reissuun Berliinissä. Kolme viikkoa voisi olla melko hyvä aika. Ensikerralla ainakin viikko. Ja ensi kerta tulee, sen lupaan.

Berliini osa1

Tänävuonna on ollut matkustamista oikein reilusti. Kevät vasta kulunut ja jo Pariisi takana ja nyt myös Berliini. Varsinainen maailmanmatkaaja minusta on kehittymässä. Berliiniin lähdettiin kolmen naisen kokoonpanolla. Olemme melko tuoreita ystäviä mutta ihmeellisen läheisiksi kehittyneet. Iällisesti ystäväni voisivat juuri ja juuri olla tyttäriäni. Onneksi henkiseltä iältäni olen molempia huomattavasti nuorempi eli 13. Matkan tarkoituksena oli alunperin olla shoppailua ja chillaamista ja aika hyvin homma alkoikin pyörähtelemään siihen suuntaan. 

Lähtö oli melkoista pulinaa. Heidi, punapäinen sähäkkä neito, oli menossa elämänsä ensimmäiselle lennolle. Siitä kun noustiin bussiin kohti lentokenttää, siihen asti kunnes istahdettiin lentokoneeseen, pulisi Heidi kaikkea mahdollista. Hauskaahan meillä Saanan kanssa oli. Heidi ei kuulemma muista mitään.

Ihmejuttu on se että jokaisella lentomatkalla aina ja iänkaikkisesti minulla piippaa. Eli turvatarkastaja taputtelee minut huolellisesti läpi. Ikävä kyllä ne ovat olleet aina naisia. Eli nytkin sain olla menomatkalla taputeltavana piippauslaitteen vieressä. Tytöillä piippasivat vain laukut.

Lensimme AirBerlinin koneilla. Kone oli ahdas ja melko täynnä. Luokkaretkeläisiä tuntui olevan yksi porukka menossa samaan suuntaan. Hieman kateudenpistosta on kun itse pääsi aikoinaan luokkaretkelle lähinä Turkuun. Hienoa että maailma menee eteenpäin näissäkin jutuissa.

Oli elämäni ensimmäinen kerta kun olin vierustoverina lentopelosta kärsiv'n ihmisen kanssa. Heidillä on korkean paikan kammo. Kuulemma vasta pari vuotta sitten oli pystynyt nousemaan

keittiönjakkaralle ja nyt jo lentokoneessa. Heidi oli hyvin hiljaa Saanan ja minun välissäni kun moottroit käynnistyivät. Oltiin jo sovittu ajoissa istumajärjestyksestä välttääksemme ulokpuolisten vahingoityumisen tai lenotkoneen ikkunan rikkoutumisen. Jokainen koneen nytkähdys ja heilahdus kiitotielle asetuttaessa aiheutti Heidiltä kiljahduksen tai kirahduksen. Kun kone lähti kiihdytämään Heidi otti meitä käsistä kiinni ja puristi niin että luut narskuivat. Koitin höpöttää jotain rauhoitellakseni, kerroin miten lentokoneet toimivat ja mitä kannattaa tehdä. Keskityimme hengittämiseen ja rentoutumiseen. Kun lentokone oli lopettanut nousun, alkoi tilanne rauhoittua ja Heidiltäkin pääsi jo nauru. Laskeutuminen oli puolet helpompaa.

Purkauduimme koneesta ja haimme laukut. Pienen arpomisen jälkeen päätimme ottaa taksin. Berliinissä kaikki taksit ovat kermanvärisiä. 

Taksin pysähdytyä hotellimme eteen se jysähti: tajusin jättäneeni rahapussin kortteineen lentokoneeseen. Voi karmistuksen kanahäkki! Hotellilta sain puhelinnumeron AirBerlinille josta sain taas uuden numeron ja sieltä taas uuden numeron. Se kolmas ei sitten oikein halunnut vastata. Kauhulla ajattelin koko matkakassani menneen jonkun mukavan pitkäkyntisen mukana. Matkasta tulisi melko masentava.

Lähdimme lopulta tavarat huoneeseen saatuamme takaisin päin ja koitin samalla saada tätä ihmeellistä hukkuneiden tavaroiden haltijaa kiinni puhelimella. Taksissa sain viimeni rouvashenkilön vastaamaan, olimme jo Den17. Juni Strassella menoissa kovaa vauhtia kun minulle kerrottiin ettei tänään hukkuneita tavaroita saa vasta kuin huomenna selville. Mikä hieno ja järjestynyt valtakunta Saksa onkaan!

Taksi uparoi keskellä ruuhkaa ja palasimme kauppakadulle. Kuoletin kortit.

On luojan lykky että ihmiselle on siunaantunut ihania ystäviä. Ilman heitä olisin varmaan ollut surkeana kolme päivää hotellihuoneessa hautomassa murhettani. Nyt Saana ja Heidi auttoivat minua lainaamalla rahaa ja piristämällä pienellä vittuilulla. Parempaa keinoa ei naisen mielialaan ole keskellä suurkaupunkia. Ehdottomasti. Minulla on siis pelastavia enkeleitä lähelläni. Ihania naisia.

Lompakon tarina jatkui seuraavana päivänä. Sain taas soittaa puolipäivää ennenkuin löytötavaratäti vastasi ja vahvisti että lompakkon on löytynyt lentokoneesta ja ainakin henkilötodistus on siellä. Sovittiin etä haen sen seuraavana päivänä kun lähdemme paluulenolle. Sisällöstähän ei ollut kovasti iloa kun kortit oli kuoletettu.

Berliini on mainio kaupunki. Rakastuimme siihen heti. Saksalaiset ovat lähes yhtä varautuneita kuin suomalaiset ja kielellisesti kovin kohteliaita. Heidän kanssaan on siis helppo tulla toimeen. Kolme päivää on vain aivan liian pieni aika että ehtisi nähdä edes murto-osaa kaikesta kiinnostavasta. Viikossa ehkä pääsisi alkuun ja kuukaudessa puoleenväliin.

Työkaverini oli antanut kartan jossa oli vinkejä kauppakaduista . Ne olivatkin sopivasti lähellä hotelliamme ja ensimmäisenä päivänä mentiinkin jo ensimmäiselle kierrokselle. Sitä ennnen syötiin ihanassa italialaisessa ruokapaikassa jonka nimi gelateria hieman meinasi huijata meitä.

Ravintola sijaitsi EuropaCenterin alakerrassa, suihkulähteen vieressä. Palvelu on kohteliasta ja palvelualan väkeä on kyllä runsaasti joka paikassa.

Kaupoissa myyjiä oli todella paljoin ja vielä turvallisuushenkilöt siihen mukaan. Ei todellakaan tullut palvelematon olo. Mielenkiintoinen havainto tuli tehtyä jo ensimmäisellä kauppakierroksella: saksalaisilla on todella isot jalat. Oma räpyläni (nro 39) oli melko pieni ja tytöt jotka ovat pieniä pirpanoita, eivät meinanneet löytää kokoja ollenkaan. Vaatteissa tilanne oli Suomen kaltainen, ainakin merkkiliikeissä.

Ensimmäinen reissu päättyi iltadrinksujen jälkeen Lidliin. Pientä iltapalaa hotellille ja nukkumaan. Jaksaapa seuraavana päivänä shoppailla hulluna.