Berliini osa 2

Aamuun herättiin kalsassa huoneessa. Ikkuna oli ollut jäänyt auki koko yöksi. Saksalaiset ikkunat, ja ehkä koko muun maailmankin ikkunat (paitsi Suomen), aukeavat niin että kun kahvaa kääntää, on yläosa auki. Siis ei sivu auki, joten eihän meidän piiloblondi-porukka mitään ikkunaa auki nähnyt illalla.

Yöllä kyllä tuli kirottua saksalaisen rakentamisen haparuutta kun kadun äänet kuuluivat huoneeseen niin hyvin. Vaikka ikkuna oli takapihallepäin. Huorat huusi ja nuoriso melusi.

Hotelli oli aika hyvin mainostettu Ebookersilla mutta huomasimme ensimmäisenä iltana että hotellihan oli huorakadun varressa. Kun me menimme hotellille nukkumaan, oli tytöt tullut kadulle töihin. Oi vapaata saksaa. Hotellin respassakin oli töissä DDR:n Stasista hankitut viimeiset toimistotädit. Niin oli iloinen palvelu. Vittuilu oli ilmaista, kaikki muu maksoi.

Kukaan meistä ei ole varsinainen aamuihminen. Saana ei kuullut keskusteluista sanaakaan ennenkuin sai aamutupakan ja Heidi ei muistanut mitään ennen ensimmäistä kahvia. Itse lähinnä puhun vaikken tiedä mitä. Ihmetekojen kautta saimme kuitenkin itsemme shoppailukuntoon ja sitten baanalle.

Ensin se kahvi. Hetken kävelyn jälkeen löytyi mukava kahvila. Sisälle mennessä salpautui henki. Kahvilan seinät olivat täynnä upeita 1980- ja 1990- luvun filmitähtien, supermallien ja ohjaajien kuvia. Mieletöntä. Lisäksi kahvilan barista oli hotellin hapannaamojen jälkeen kuin aurinkoa ja hunajaa mukavalla käytöksellään. Suomalais-saksalainen aamupala: kahvia ja alkoholia. Itse sai valita mitä otti. Hedonistisesti otin molempia.

Olimme suunnitelleet että kävelemme ensimmäiseen ostoskohteeseemme. Oma kuntoni ei kyllä ole sellainen että ilolla kävelee mutta ryhmän mukana mentiin. Vaan kyllä huomasin että Berliini on iso kaupunki. Ja onneksi täynnä kahviloita josta saa kelpo kahvia ja hyviä leivonnaisia. Muuten en näiden ostoshirmujen mukana olisi pärjännytkään. Aamupäivästä meni kävelyyn melko paljon aikaa. Hotellilla käytiin välissä ja sitten taas baanalle.

Olin saanut työkaverilta kartan johon oli merkannut auki olevia kirpputoreja. Olimme siis keskellä viikkoa matkassa, usein kirppikset ovat auki viikonloppuisin. Niin nytkin. Tuli saatua väärää informaatiota ja eksyttyä opiskelualueelle jossa oli lähinnä tylsiä yliopistotaloja ja isoja katuja. Hieman harmitti. 

Palasimme siis edellisillan kauppakadulle eli Tauenzienstrasselle. Metro on loistava kulkuvehje

Berliinissäkin. Eksymään ei päästy kun oli suunnistusihme Heidi mukana. Pitänee mennä joskus yksin Berliiniin harrastamaan eksymistä. Metro eli U-bahn on todella vanhaa tekoa keskikaupungilla. Ensimmäiset asemat on tehty 1900-luvun alussa. Koristelua Jugendia, kunnostamisesta huolimatta hieman rapistunutta. SteamPunkia kuten Heidi asian tiivisti. Metrojunat ovat keltaisia, ennenvanhaan postiautot olivat Suomessa samaa väriä. Metrossa ei Berliinissäkään saa syödä ranskalaisia. Saanasta se ei ole ihme koska ollaan Saksassa. Hampurilaisten syöminen oli myös kielletrty, koska ollaan Berliinissä. Puujalkahuumori siis kukki mennessämme paikasta toiseen.

Ensimmäisenä iltana löysimme Desiqualin mutta ei tullut kuitenkaan ostettua sieltä mitään. Ihana kauppahan se oli, kolme kerrosta kauneutta, mutta jotenkin vain tuli pidäteltyä itseään. Ja melko porno näyteikkuna hiekkatisseillä.

Kengät tuli kyllä heti ostettua kun edullinen kenkäkauppa löytyi. Tällä toisella kerralla lähdettiin kalliimpaan suuntaan, onneksi sekaan mahtui tavallisen hintaisiakin paikkoja. Viime hetkellä, illan jo hämärryttyä löytyi C&A. Lempikauppani koko maailmasta. C&A on paikka jossa tälläinen iso nainen kokee olevansa normaali. Kokoja löytyy niin pikkuisille kuin meikäläisille. Kolmistaan tyhjenmsimme paikan, tytöt ottivat ne pikkukoot ja minä isot. C&Assa ei vain ole monia kokoja vaan myös vaatteita jotka näyttävät hyviltä. Telttakankaita löytyy kyllä hm:t ja kappahlit pullollaan mutta C&Assa on tyylikäitä vaatteita. Saisi tulla Suomeenkin tuo ketju. Lisäksi ehdimme vielä juoksemaan läpi Forever21:n. Ensi kerralla sekin pitää kunnolla tutkia. 

Shoppailun ja hyvän ruoan jälkeen oli aivan loppu. Tytöt olivat vielä kovaa vauhtia lähdössä bailaamaan. Minä kaipasin vain makaamaan ja kannat kattoon. Jalat tuntuivat todella turvonneilta. Päädyttiin hetken huiolailemaan ja sitten päättämään mitä tehdä. Lopulta päädyttiin hotellihuonechillailuun. RadioBerlinistä tuli melko hyvää musiikkia, kasaria. Ja meillä oli 3 litran tonkka viiniä juotavaksi. Pyjamaparty ilman pyjamia. Samalla pakkailimme ja ihmettelimme ostoksia. Kaksi isoa matkalaukkua oli tyhjinä kun tulimme ja palatessa meillä on neljä laukka täynnä tavaraa. Ei huono reissu shoppailumielessä. Ja alkoholia ei ollut laukuissa yhtään! Ei mitenkään suomalainen tapa matkustella?

Se pitää sanoa että kolme päivää ei riitä reissuun Berliinissä. Kolme viikkoa voisi olla melko hyvä aika. Ensikerralla ainakin viikko. Ja ensi kerta tulee, sen lupaan.