Pariisi osa 1

Olin kolmen päivän lomalla Pariisissa. Ensimmäinen kerta koko Ranskanmaassa ja olin yksin reissussa. Pidän yksin matkustamisesta. Kukaan ei kitise tai kuuntele kitinöitäni. On mukavaa päättää itse mitä ja milloin tapahtuu. Ja yksin joutuu/pääsee oikeasti itse käyttämään huonoa kielitaitoaan ja kokeilemaan miten pärjää ventovieraiden kanssa. Ei ole vaihtoehtoja. Yksinmatkustamisessa pidän myös siitä ulkopuolisuuden tunteesta kun ympärillä olevat ovat aivan outoja ja puhuvat vierasta kieltä. Jotenkin vapauttava tunne.

Matkan varasin internetin kautta itse. Hotelli ja lennot erikseen. Lento suoraan lentoyhtiöltä. Lufthansa. Koska etsin edullista lentoa oli mennen tullen vaihto Münchenissä. Mennessä jo Vantaan lentoasemalla meni toinen pyörä matkalaukustani rikki. Yhden renkaan avulla vaappuen pääsin laukun luovutukseen. Käsilaukun kanssa onkin mukava liikkua. Kuitenkin lennon lähtöä joutui odottelemaan jonkin aikaa.

Olin ottanut tabletin(tietokone) mukaan. Sillä on helppo etsiä karttoja ja reittejä ja ladata kuvat siihen kun kameran muistikortti täyttyy. Ja onhan se viihteeksikin mukava odotellessa matkan edistymistä. Vantaan lentoasemalla on wifi jota saa käytää aikarajoituksetta. Münchenissä oli ensimmäiset 30 minuuttia ilmaista ja de Gaullella Pariisissa oli 15 minuuttia ilmaista aikaa. Ollaankohan me suomalaiset liian kilttejä kun ei laskuteta kaikesta?

Aamulento Müncheniin meni kuunnellessa laskettelemaan lähteneen miesporukan uhoamista. Kovia urheilijoita lienevät. Lentokone oli melko mukava ja tilava vaikka lento oli lähes täynnä. Luojan kiitos lennolla tarjoiltiin vain aamukahvit ja leivonnaisia. Vihaan lentokoneruokailua. Se on ahdasta ja suttaavaa hommaa ja ruoan maussa ei ole kehumista. Voileivät riittää mielestäni Euroopan lennoilla. Koko lennon ajan aamunkoi eli Morgenstern seurasi meitä taivaanrannasta.

Pariisin lento oli myös ajallaan ja meni mutkattomasti. Lento vaikutti enemmän bussimatkalta kuin lennolta. Juhlallisuus mikä suomalaislennoilla on on eurooppalaisilla jo arkipäiväistä.

Lentokentällä laukun saatuani huomasin että se toinenkin rengas oli laukusta irronnut. Jouduin kantamaan laukun junalle ja junalta hotellille. Ei tuntunut hyvältä. Varsinkin Forum des Hallesin ylöspäin menevät liukuportaat oli rikki ja niitä pitkin sitten joutui kiipustamaan. Luonnollisesti ehksyin 700 metrin matkalla Hallesista hotellille ja matkaa voi olla tullut kilometrin verran. Otetaan kuntoilun kannalta.

Hotelli oli mitä söpöin pieni hotelli pienellä kadulla. Hotel Bellan. Vastaanotossa oleva tyttö ei osannut numeroita englanniksi enkä minä ranskaksi. Onneksi on paperia. Kiva tyttö muuten. Sain huoneen toisesta kerroksesta, ikkuna kadullepäin ja mainosvalokyltti ikkunan edessä. Mutta olihan siinä kunnon paksut verhot mitkä sai eteen. Huone itsessään oli noin 5 neliötä ja siihen oli ahdettu vuode, vaatekaappi, pieni pöytä ja tuoli. Telkkarikin oli josta tuli vain ranskankielisiä kanavia, noin 20 eri kanavaa. Vessa eli suihku oli vielä pienempi. Pytylle kun istuin, osui molemmat kyljet seiniin, sellaisessa lokosessa oli. Pytyn vetäminen yöllä ei kannattanut, piti sellaista ääntä kuin olisi junalla vieresta ajettu. Suihkussa ei todellakaan mahtunut kääntymään. Kylläpä ranskalaiset on pieniä.

Olin tullut kaupunkiin puolenpäivän tietämissä. Ilma oli kuin morsian. Kymmenen astetta lämmintä virallisesti mutta luulen sen kohonneen jo siitä ylikin, aurinko paistoi. Olin suunnitellut metroseikkailua. Rakastan eksyä metroihin. Helsingissä sitä on vaikea tehdä. Isossa kaupungissa on hauskaa ajella metrolla asemalta toiselle ilman määränpäätä ja pulpahtaa pinnalle katsoimaan millaista seutua nyt alitetaan. Tulee nähtyä asioita joita ei muuten tulisi nähtyä. Nyt kuitenkin hylkäsin suunnitelman. Liian kaunis päivä tunneleissa ajeluun. Lähdin kohti puistoja ja Seineä.

Koska olen hyvä eksymään, kävelin ensin Jardin des Hallesin puistoon. Väkeä riitti kuin kansallisena juhlapäivänä. Lieneekö ollut ensimmäisiä kevätpäiviä kun perheittäin olivat liikkeellä. Lasten leikkikenttä oli juuri remontoitu. Se oli kaunis. Mosaiikeista rakennettu maapallo ja skeittiradan reunat koristeltu mosaiikeista.

 

 

Häpeämättömästi kuvasin kaikkea. Kävelin Hallesilta Louvren takapihoille, kirkkojakin tuli kuvattua, tai paremminkin niiden upeita patsaita ja yksityiskohtia. Olin ajatellut kävellä vain hieman koska seuraavana päivänä olin menossa Louvreen ja siihen tarvitsin kaikki voimani. Päätin kuitenkin kiertää Louvren pyramidin puolelle katsomaan. Ei mikään kävelyä säästävä suunnitelma. Se talohan on kilometrin pituinen! Usko meinasi loppua kun matka vain jatkui ja jatkui. Louvren seinät oli kauniit ja koukeroisen kuvioinnin täyttämät, aluksi todellakin nautti runsaudesta. Siten se alkoi puuduttamaan. Jo kun olin kaiken toivoni heittää, pääsin viimein Leijona-portille ja sisäpihalle ihmettelemään lasista pyramidia. Ja neljää pientä pyramidia. On ne komeita. Ja väkeä oli mustanaan museon portilla. Huvä että olin menossa vasta huomenna. Nyt olisi ruuhkaa.

Vaikka niin kevyesti piti ottaa niin kaunis ilma nousi päähän ja lähdin kulkemaan Tuilliersin puistoa pitkin kohti maailmanpyörää. Siellä päätin syödä jotain pientä suolaista. Tilasin hodarin juustolla ja sain valtavan patongin nakilla ja juustolla. Hyvää oli mutta vain puolet jaksoin syödä. Sitten aloin kulkemaan takaisin päin.

Jatkuu...