Pariisi osa 2

Olin siis nauttinut patonkini maailmanpyörän läheisyydessä Tuilliersin puistossa. Takaisin kävellessäni huomasin yhdellä suihkulähteistä lapsiparven vanhempineen ja he uittivat purjeveneitä. Ihan kuin jossain vanhassa taulussa, oli meininki samanlaista. Ihana tunnelma. Purjeet olivat kirjavia, osa paikattuja, veneet puusta veistettyjä ja lapset antoivat pitkillä kepeillä vauhtia veneisiin. Jos olisin taiteilija, maalaisin minäkin tuosta taulun.

Hetken seisoskeltuani huomasin että alkaa tulla vilu joten oli parempi lähteä liikkeelle, päätin palata Seinen rantaa pitkin. Sielläkin väkeä riitti.

Seine ei olekaan mikään Aurajoen kaltainen rauhallinen puro vaan siinä oli kuohuja ja kohinaa. Kevät varmaan sen tekee, mutta luulen että virtaus on muutenkin kovempaa kuin Aurajoessa. Jokea pitkin mennä putputti erilaisia lounasristelyaluksia ja poliisit ajoivat jokea pitkin veneellään tuhatta ja sataa.

Edessä häämötti kummallinen silta jossa oli pakkaantuneena väkeä. Kaukaa katsoen se oli siro metallisilta jossa oli kaiteet jotain kupruilevaa levyä. Kun menin lähemmäs huomasin että se olikin täynnä lukkoja. Olin aivan unohtanut että Pariisissa oli tälläinenkin paikka. Iloinen yllätys. Lukot, kaikkia eri malleja ja värejä ja kokoja. Upean näköinen kollaasi. Osassa oli kirjoitusta kuten rakastavaisten nimiä, osassa piirroksia, osa vain kuvatta ja merkittä siinä. Vähän niin kuin vahingossa tehty taideteos.

Pariisisa äänet tuntuu kirkkaammilta. Poliisien pillit jas junien varoitusäänet on oktaavia korkeampia kuin Suomessa. Tai ainakin siltä tuntuu. Hajut ovat voimakkaita. Voi sitä parfyymien ja partavetten sekoitusta. Sisätiloissa oli vaikea välillä hengittää. Myski ja santelipuu tuntuu olevan ranskalaisten lempihajusteita. Jopa hotellihuone haisi santelille kun sinne päivän päätteeksi meni. Tupakoin, se on paheeni. Kuitenkin Pariisin reissulla en halunnut polttaa kertaakaan. Siellä tupakka tuli saatua kaupungin asukkaiden toimesta ihan tarpeeksi keuhkoon.

Seuraavana päivänä, museokierroksen ja hetken lepäilyn jälkeen päätin lähteä kävelylle iltaan. Ehkä jopa sen metrokierroksen osittain tekemään. Koitinkin Boursen asemalla mennä metroon, mutten löytänyt siitä sisäänkäynniltä lippuautomaattia ja homma jäi haikailuksi. Lähdin palaamaan takaisin rue de Rivolille ja onneksi: Löysin Desigualin liikkeen. Siellä oli alennusmyynti! IIK! Rakastan Desigualin printtejä. Myös heidän vaatteidensa muoto on ihana, sääli ettei löydy isoja kokoja tälläisille palloille. Siispä keskityin laukkuihin. Löysin ihanan rainbow-malliston laukun 30% alennuksella. Päätin että loppukuun syön vaikka kynsiä mutta nyt laitetaan investoiden kauneuteen. Ja kaunis se onkin.

Edellisenä päivän olin ostanut halpakaupasta itselleni rullallisen matkakassin edullisesti. Sen funktio kun on lähinnä vaatteiden kuljetus. Koska kello oli jo seitsemän, jäi muiden liikkeiden koluaminen eli ne isojen tyttöjen vaatteiden liikkeet jäi käymättä. Seuraavalla reissulla sitten.

Sitten olikin kotiinpaluun aika. Aamulla heräsin jo kukonlaulun aikaan pakkailemaan ja meikkailemaan. Kaikki tuliaiset ruumaan menevään laukkuun koska metallia oli aika paljon. Eiffeltornit ovat aika metallisia. Uuden laukkunikin sinne pakkasin, vahaan mahtui paremmin hartiahuivi joka on lentomatkoilla perusvarusteeni. Koneissahan on aina pieni huiku ja hartiat jumiintuvat helposti.

Takasin Forum des Hallesin asemalle mennessä matka oli lyhyempi kuin hotellille tullessa. Ei turhia mutkisa. Laukku vaan ei toiminut kuten piti vaan uuden laukun renkaiden akseli taisi olla liian lyhyt ja laukun malli siihen väärä. Laukku vaappui ja kaatuili jatkuvasti joten jälleen tuli kantohommia. Onneksi ranskalaiset eivät ymmärrä kirosanoja suomeksi. Juna lentoasemalle oli tupaten täynnä, osa oli matkalla töihin samaan suuntaan. Joten seistä tönötin laukkuineni tärisevässä junassa perille saakka. Sitten jouduin puoli tuntia etsimään kentällä Lufthansan laukunjättöpistettä. Ranskalaisista lentoasemavirkailijoista ei ollut kovasti apua, joten vastailin takaisin suomeksi jos he vastasivat englantiini ranskaksi. Nostinpas hymyn parin rouvan naamalle. Pariisin de Gaullen lentokenttä on valtava. Ja kovin moderni. Putkia pitkin ihmiset siirtyvät eri paikkoihin kuin putkiposti. Kalssiset sävelmät vain soivat kun porukka siirtyy.

Välilasku oli taas Munchenissä. Kaksi tuntia palloilin kentällä ja kuinka ollakaa: Desigualin kauppa! Jälleen visa vinkumaan ja ostin maailman suloisimman rahapussin. Välilaskut ovat vaarallisia rahapussille.

Helsingin lentokentälle tuli siis taloudellisesti hyvin kevyt täti-ihminen. Tädin laukku ei tullut. Se tuli tänään.